Jarpan jorinat

"Aina kannattaa tehdä, jos vaan toimeksi saa" oli isoisäni miete nuoremmilleen. Hänen energiavaransa vanhemmiten vähenivät ja asioiden toimeenpano takkusi. Meillä nuoremmilla tätä ongelmaa ei tuolloin ollut. Teimme innoissamme asioita, jotka näin jälkiviisaana olisivat voineet jäädä tekemättäkin. Tarttis tehdä -listoja on vanhemmiten alkanut kertyä itsellenikin. Monia asioita en saa aikaiseksi, jos ei ole ihan pakko. Pakko onkin hyvä itsekurin vauhdittaja. Jos auto pitää katsastaa tämän kuun aikana, se tulee tehtyä. Muuten se helposti jää ns. roikkumaan. Viikkosiivous jää joskus väliin, mutta jos tulee vieraita, saavat moppi ja imuri kyytiä. Pelkkä puhe ja into ei riitä, tarvitaan myös toimeenpanotaitoja.  Joskus siivouskin on mieluisaa puhaa, jos pitäisi tehdä jokin vielä hankalampi ja epämukavampi asia: esimerkkinä opintojen loppusuoralla oleva opiskelija, jonka pitäis saada lopputyö valmiiksi. Jos aamupäivä menee Hesaria lukiessa ja iltapäivä siivotessa, työ ei etene. Kämp...

Organisaatiot kokeilevat itse- ja yhteisöohjautuvia toimintamalleja, jolloin pomojen määrä organisaatiossa vähenee. Onko nykyajan esihenkilötyössä jotakin turhaa, koska pomoporrasta pyritään ohentamaan? Hierarkinen organisaatio tarvitsee pomoja, mutta millaisia ja kuinka paljon? Perinteisen hierarkisen organisaation johtajan tehtävä on vaativa. Hyviä johtajia on harvassa ( huonoja liikaa), koska johtajalta vaaditaan monipuolista osaamista: pitää hallita business, budjetti, työhyvinvointi, henkilöstöasiat, juridiikka (management), ihmiset, tunteet, toimintakulttuuri (leadership) sekä vielä itsensä kehittäminen ja hyvinvointi (self management). Huono johtaja voi tuhota hyvänkin organisaation ja samalla myös joukon ihmisiä. Pomojen tarpeellisuutta on syytäkin kyseenalaistaa - erityisesti huonojen.  Pomottomuuden puolesta puhujat perustelevat kantaansa sillä, että hierarkioiden aika on ohi. Ne luotiin teolliseen työkulttuuriin. Nykyään organisaatiot toimivat uuden tegnologian ympäristö...

Ihmisen keholle ja mielelle tärkeät liikuntaharrastukset ovat vähentyneet koronavuosien aikana.  Monelle aikuiselle tärkeä ryhmäliikuntaa on rajoitettu. Ryhmän tuoma tuki, seura ja paine on ollut hyvä motivaattori liikkumiselle. Erityisesti  nuorten ja lasten tilanne huolestuttaa, kun muutenkin vähennettyä koululiikuntaa on rajoitettu. Omalla kohdallani liikunta on koronasta huolimatta pysynyt hyvällä tasolla, koska harrastan yksilölajeja: triatlonia, golfia, sauvakävelyä ja murtomaahiihtoa. Pandemia ei niiden harrastamista ole haittanut. Uimahallissa käyntini tosin ovat jääneet pois sulkujen aikana, mikä on näkynyt lihaskunnon heikentymisenä. Nyt uimahalliin ja kuntosalille taas pääsee.   Suurimman osan elämästi olen liikkunut paljon. Maratoonarikaudella juokseminen oli huumetta: jos en saanut hölkän tuomaa hyvänolon hormoonia kehooni, päivä oli pilalla, ajatus harhaili ja mieli masentui helposti. Juoksun rasitusvammojen jälkeen lajivalikoima laajeni pyöräilyyn ja u...

Vanhoista Suomi-filmeistä voi aistia valkolakin arvostuksen. Valkolakkinen ylioppilas oli  melkein Jumalasta seuraava.  Toisin on nyt. Nuoruuteni Punkalaitumella lukio oli kävelymatkan päässä kotoa, joten oma valintani oli selvä - lukioon. Sinne pääsinkin, koska rima Punkalaitumen lukioon oli matala. Vaikka en varsinaisesti lukumiehiä ollutkaan, oli lukiolaisuus omanarvontuntoa nostavaa. Peukaloni kun oli ns. keskellä kämmentä, arveli kotiväkikin lukion olevan hyvä valinta. Silloin lukiota arvostettiin, ja toihan se minullekin pääsykoemahdollisuuden Tampereen yliopistoon. Taloustiedettä opiskelemaan pääsin enemmän muilla ansioilla kuin lukio- ja ylioppilastodistuksella. Nykyään lukion arvostus on laskenut, vaikka vieläkin moni kaupunkien yläasteen koululainen hakeutuu ympäristökunnan lukioon, jos pisteet eivät oman kaupungin lukioon riitä. Nykytiedon valossa voi kysyä: "Kannattaako?" Yläasteella hyvin menestynyt nuori valitsee usein jatko-opiskelupaikakseen ammatillisen toise...