Vierivä kivi ei sammaloidu

Ihmisen keholle ja mielelle tärkeät liikuntaharrastukset ovat vähentyneet koronavuosien aikana.  Monelle aikuiselle tärkeä ryhmäliikuntaa on rajoitettu. Ryhmän tuoma tuki, seura ja paine on ollut hyvä motivaattori liikkumiselle. Erityisesti  nuorten ja lasten tilanne huolestuttaa, kun muutenkin vähennettyä koululiikuntaa on rajoitettu.

Omalla kohdallani liikunta on koronasta huolimatta pysynyt hyvällä tasolla, koska harrastan yksilölajeja: triatlonia, golfia, sauvakävelyä ja murtomaahiihtoa. Pandemia ei niiden harrastamista ole haittanut. Uimahallissa käyntini tosin ovat jääneet pois sulkujen aikana, mikä on näkynyt lihaskunnon heikentymisenä. Nyt uimahalliin ja kuntosalille taas pääsee.  

Suurimman osan elämästi olen liikkunut paljon. Maratoonarikaudella juokseminen oli huumetta: jos en saanut hölkän tuomaa hyvänolon hormoonia kehooni, päivä oli pilalla, ajatus harhaili ja mieli masentui helposti. Juoksun rasitusvammojen jälkeen lajivalikoima laajeni pyöräilyyn ja uintiin. Sen jälkeen pystyin taas treenaamaan kunnolla, jolloin harjoittelun tuoma hyväolo sai taas ajatukset kohdilleen. Kun pitkän aamulenkin jälkeen menen suihkuun ja siitä lounaalle, maistuu työnteko koko loppupäivän iltaan asti. Runner`s high pitää mielen korkealla. Onneksi työni enempi eläkeläisenä on viime vuosina mahdollistanut tämän. 

Pyrin liikkumaan päivittäin. Tyypillinen liikuntatuntini tällä hetkellä on hiihtoa tai kuntosalitreeni, jonka päälle uintia ja vesijuoksua. Välillä tämä ei toteudu aikatauluongelmien vuoksi, mikä lienee hyväkin asia, koska ilman suunniteltua treeniohjelmaa ajaudun helposti ylikuntoon. Sen huomaa ilman verikokeitakin: väsyttää, uni ja liikunta ei maistu. Joka päivä ei tällä tasolla todellakaan ole syytä käydä hikilenkillä. Pari - kolme kertaa viikossakin riittää mainiosti. Hiihdon "korkeapaikan leirit" ovat asia erikseen, mutta sielläkin vaihtelen tyylejä päivittäin vapaan ja perinteisen välillä. 

Liikkumattomuuden tuomaan huonoon oloon tottuu. Sen hinta on yllättävän kallis. Vasta muutos liikunnan määrässä tuo esiin sen merkityksen. Jo pienikin muutos näkyy helposti, myös kuolleisuudessa. Tuoreen selvityksen mukaan 7 % kuolleisuudesta selittyy liikkumattomuudella. Mitä kehittyneempi maa, sitä useammin kuollaan liikkumattomuuteen.

Suomessa toimii vauvojen neuvolajärjestelmä, jonka tulokset ovat kansainvälisesti arvostettuja. Vanhuksille on ehdotettu vastaavanlaista järjestelmää. Kannatan ajatusta lämpimästi. Digi- ja ravintoneuvonnan ym. lisäksi sen pitäisi antaa myös henkilökohtaisia ohjeita jokapäiväiseen liikuntaan. Neuvolatädeiksi tulisi palkatta myös personal trainereita.

Paras lääke terveydenhoidon kriisin on meidän ikäihmisten liikunnan lisääminen. Kun sairastamme vähemmän, pärjäämme pienemällä hoitajamäärällä.