Lukio vai Amis

Vanhoista Suomi-filmeistä voi aistia valkolakin arvostuksen. Valkolakkinen ylioppilas oli  melkein Jumalasta seuraava.  Toisin on nyt.

Nuoruuteni Punkalaitumella lukio oli kävelymatkan päässä kotoa, joten oma valintani oli selvä - lukioon. Sinne pääsinkin, koska rima Punkalaitumen lukioon oli matala. Vaikka en varsinaisesti lukumiehiä ollutkaan, oli lukiolaisuus omanarvontuntoa nostavaa. Peukaloni kun oli ns. keskellä kämmentä, arveli kotiväkikin lukion olevan hyvä valinta.

Silloin lukiota arvostettiin, ja toihan se minullekin pääsykoemahdollisuuden Tampereen yliopistoon. Taloustiedettä opiskelemaan pääsin enemmän muilla ansioilla kuin lukio- ja ylioppilastodistuksella. Nykyään lukion arvostus on laskenut, vaikka vieläkin moni kaupunkien yläasteen koululainen hakeutuu ympäristökunnan lukioon, jos pisteet eivät oman kaupungin lukioon riitä. Nykytiedon valossa voi kysyä: "Kannattaako?"

Yläasteella hyvin menestynyt nuori valitsee usein jatko-opiskelupaikakseen ammatillisen toisen asteen. Syitä on monia: lukio koetaan teoreettiseksi, raskaaksi ja opettajakeskeiseksi laitokseksi, jossa esim. pyrkimys korkeamman matematiikan opiskeluun korostuu. Tästä kiitos korkeakoulujen valintakriteerien muutokselle, joka painottaa matikkakeskeistä pääsytaktiikkaa. 

Kurssimuotoisuus ilman pysyvää luokkayhteisöä on koronan tuoman etäopiskelun ohella syönyt lukiolaisen psyykettä, eikä sitä ainakaan helpota ylioppilaskirjoitusten tuoma paine. Kirjoitusten "päivän kunto" vaikuttaa aivan liikaa nuoren tulevaisuuteen. 

Abien elämä keskittyy maaliskuun puolivälissä alkaviin kirjoituksiin samalla kun monet ikätoverinsa valmistuvat jo ammattiin. Siksi entistä useampi nuori valitsee ammatillisen toisen asteen tuoman nopeamman tien ansioihin. Eikä se ansio ole huono:  Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan keskinkertaisesti peruskoulussa pärjänneen nuoren palkkakehitys amiksen kautta on parempi kuin lukion käyneen.

Keskimääräisesti ammattikoululaisten tulot ovat olleet työuran alussa paremmat verrattuna samanikäisiin lukiolaisiin, mutta lukion käyneet ovat myöhemmin kirineet eron kiinni ja menneet jopa ohi. Itsekin muistan lapsuuden kaverini putkimies Pasin elelleen perheellisenä omassa talossaan siinä vaiheessa kun minä vielä opintovelkaisena lopettelin omia yliopisto-opintojani. Myöhemmin taloustilannevertailu tasoittui Pasin joutuessa ennen aikojaan sairaseläkkeelle työn aiheuttaman fyysisen rasituksen vuoksi. 

Tuore tutkimus osoittaa ammatillisen koulutuksen tuovan paremmat elinkaaritulot suurelle joukolle nuoria myös pidemmän päälle. Yksi selittävä tekijä on se, että keskikertaisesti menestyvän lukiolaisen tie korkeakouluihin ja erityisesti yliopistoihin on kivinen. Ei sinne niin vaan mennä. Jos lukio ei johda korkeakoulupaikkaan, ammatillinen linja on parempi vaihtoehto monessa suhteessa.

"Eihän se lukio koskaan hukkaan mene, mutta olishan ne kolme vuotta voinut paremminkin käyttää", sanoo moni milleniaali.

Pasi on maannut jo vuosia Punkalaitumen kirkkomaan mullissa, kun minä vielä vietän leppoisia eläkeläispäiviä Hämeenlinnassa. Minulle lukio oli hyvä valinta. Niin ja sai Pasikin amk-tutkinnon viimeisinä vuosinaan.