Joutilaisuutta opettelemaan

Suomi on väärällään melkein maistereita eli henkilöitä, joiden lopputodistuksesta puuttuu vain merkintä hyväksytystä pro gradusta. Jonkin verran samaa ongelmaa oli aikanani myös ammattikorkeakouluissa. Arvostamani kasvatustieteen professori Juha T. Hakala tuli itselleni tutuksi opinnäytetöiden loppuun saattamisen asiantuntijana. Nyt samainen tohtori esittäytyy joutilaisuuden guruna.

 Juha Hakala määrittää joutilaisuuden syvimmän olemuksen seuraavasti: "Joutilaisuus on täydellistä joutenoloa, toimettomuutta, laiskottelua ja tästä kaikesta seuraavaa kiireettömyyttä."

Nykyään moni asiantuntijatyö on niin mielenkiintoista ja innostavaa, että raja työn ja vapaa-ajan välillä hämärtyy. Korona-ajan etätyöskentely kotona on vielä lisännyt tätä hämärätilaa. Kiireellä on vielä tapana pönkittää itsetuntoamme. Se saa meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi.

   

Aivotutkijoiden mukaan pääkoppamme kaipaa työn vastapainoksi levon hetkiä ja jopa sitä täydellistä toimettomuutta – joutilaisuutta.

Paitsi lomalla myös töissä pitäisi vain olla ja pysähtyä "sinisiin ajatuksiin". Lopputuloksen laatuun vaikuttavat, vaikka ei uskoisi, ne ns. kattoon tuijottamisen tunnit, jolloin ajatusten annetaan laukata päässä vapaasti.

Lomalla tavoittelemme joutilaisuuden tilaa, mutta silloinkin se on vaikeaa. Sosiaalinen paine työteliäisyyteen on kova. Työleiri kesämökillä täyttänee huonosti joutilaisuuden määritelmää.

 

Kaiken perusta on 20 tunnit unet vuorokaudessa. Esko-kissamme aamupäivän alku-unillaan.

Osaammeko me nauttia joutilaisuudesta ilman syyllisyyttä? Syytä olisi!