Jarpan jorinat

Hiihtokausi Hämeenlinnassa on yleensä päättynyt maaliskuussa, mutta nyt se jatkuu huhtikuun puolelle. Lunta pelloilla riittää vielä pitkään. Aamuisin on hiihtäjän hyvä hiihdellä Hattulaan pitkiä peltoaukeita. Hanki kantaa. Tunnissa kertyy helposti 10 kilometrin lenkki. Perinteisen hiihtäjille latuja onkin pidetty kiitettävässä kunnossa, mutta hyvät luistelu-urat ovat meillä olleet vähissä. Hiihtokaupungin tunnistaa latuetikettiä esittelevistä tauluista, joita tietenkin toivoisi ihmisten noudattavan. Ohjeista piittaamatta ladulla kävellään ja ulkoilutetaan koiria, vaikka tie kulkee vieressä. Jos luistelu-ura on kapea, lipsahtaa suksi helposti latu-uralle. Tämän hiihtokauden aloitin jo lokakuussa Vuokatin ensilumen ladulla, jossa kiersin parin kilometrin lenkkiä yhdessä maamme huippuhiihtäjien kanssa.    Joulu vietettiin Vuokatin hangilla. Kovien pakkasten vuoksi hiihtokilometrit jäivät vähäisiksi. Hiihtolomallakin Vuokatissa - kuinkas muuten. Vuokatti-hiihto tällä kertaa katsom...

Korona vaihtui Putiniin ja TV -kommentaattoriMika Salmisesta Aaltolaan. Tämän vuosikymmen alku on tarjonnut pahimmat mahdolliset katastrofit: pandemiasta kärsittiin pari vuotta, kolme viikkoa sitten alkoi Euroopassa sota.  Puuttuu enää Suomen muotoisen meteoriitin putoaminen päällemme. Mitä ehtii vielä tapahtua vuosikymmenen aikana? Onneksi emme tiedä. Henkistä hyvinvointiamme on koeteltu. Vahvimmat kestävät, moni on pudonnut kyydistä. Uutisten seuraaminen on raskasta, koska Mika toisensa perään arvioi kriisin mahdollisia skenaarioita. Ajatus kulkee Mauno Koiviston viitoittamaa tietä: jos et ole varma tapahtumien kulusta, varaudu pahimpaan. Arjen pikku askareet ja rutiinit pitävät pään kunnossa. Liikunta on hyvä lääke ahdistukseen, ja lukemalla muuta kuin iltapäivälehtien lööppejä, irtautuu karmivasta tosielämän realitystä. Sodan kauheuksille emme mitään voi. Ahdistuksen hetkellä voi antaa rahalahjoituksen Ukrainaan. Se helpottaa hetkeksi. Sopiva itsekkyyskin saattaa olla hyväksi, ...

Suomen aktiiviselta vakauspolitiikalta putosi pohja, kun kolme pahinta turvallisuusuhkaamme (Venäjä, Venäjä ja Venäjä) toteutuivat hyökkäyksessä Ukrainaan. Hankala geopoliittinen asemamme on tunnustettu tosiasia, jonka markkinat ja sijoittajat ovat myös huomanneet: maariskimme on kasvanut. Nyt on aika keskustella turvallisuudestamme ja tehdä sen vaatimat ratkaisut. Nato-keskustelu on alkanut, ja kansalaismielipide kääntynyt Nato-myönteisempään suuntaan. Tällä hetkellä puolet suomalaisista kannattaa liittymistä Natoon. Hallituspuolueista vain RKP liputtaa avoimesti Naton puolesta. Yhdysvallat ja Ruotsi toppuuttelevat jäsenhakemusten jättämistä kriisin keskellä. Jos Ruotsin sosiaalidemokraatit joskus kääntyvät Naton kannalle, lienee Suomikin sinne menossa. Suomi on enemmän Nato-yhteensopiva kuin moni Nato-maa. Puolustusvoimamme on kehittänyt järjestelmiään ja kalustoaan Nato-yhteensopivaksi jo 90-luvulta lähtien. Venäjän hyökättyä 2008 Georgiaan ja 2014 Krimille, tahti lienee kiihtynyt. ...

Turvallisuusympäristömme muuttui nopeasti. 2.2.2022 alkoi tapahtumien ketju, joka sai Putinin johtaman Venäjän hyökkäämään Ukrainaan. Se ja Valko-Venäjä ovat Suomen ohella ainoat Venäjän Natoon kuulumattomat rajanaapurit, mikä meitä ahdistaa. Suomeen ei nyt kohdistu uhkaa, sanoo maamme johto. Turvattomuuden tunteelle ei nyt anneta aihetta, koska sitä juuri Venäjä haluaa. Helpompi sanoa kuin tehdä. Meille 50-luvun alussa syntyneille itä-naapurin pelko on tuttua. 60-luvun alussa muistan Venäjän noottikriisin aikana kuulleeni keskusteluja mahdollisesta sodasta, ja millaisiin tehtäviin isäni joutuisi sodan syttyessä. Isä olisi päässyt Turun ilmatorjuntaan, ei siis ihan pahimpaan paikkaan, joka lapsen mielessä oli jalkaväki kirjojen Tuntematon Sotilas ja Talvisota perusteella. Lasten kuullen ei ole syytä nostaa esille omia uhkakuvia ja pelkoja. Sodassa ei ole lapsen kokoista asiaa. Lapsi kysyy miten turvallista minulla ja läheisilläni on? Tuon ajan muistot ovat rasite tänään. Vanhat traumat...