Made in Finland

Suomi tunnetaan maana, joka maksoi ensimmäisenä sotavelkansa. Toisen maailmasodan jälkeen meillä osattiin tehdä laadukkaita tuotteita, myös kuluttajille kelpaavia. Syntyi käsitys ylivertaisesta suomalaisesta laadusta. 

Neuvostoliiton hajottua totuus paljastui: suomalainen kuluttajatuote oli vuosien saatossa menettänyt vahvuutensa. Kun neuvostokauppa romahti, ei niitä kukaan muukaan ostanut. Ne olivat laadultaan ja muotoilultaan niin huonoja.

Toki meillä oli ja on marimekot, artekit ja fiskarsit. Ulkomailla tunnetaan kuitenkin vain skandinaavinen, tanskalainen ja ruotsalainen laatu. Suomalaisesta laadusta puhumme vain me suomalaiset itse. Lännessä suomalainen laatu ei ole koskaan ollut käsite, koska Suomella ei ole ollut onnistuneita laajalle levinneitä kuluttajatuotteita kuten Ruotsilla. Marimekot ja fiskarsit eivät koskaan tavoittaneet massoja. Niin ja ei Nokiakaan koskaan korostanut suomalaisuuttaan.

"Hevosta pienempää Suomen ei kannata ulkomaille viedä", sanoi jo Rauma-Repolan Tauno Matomäki aikanaan. Hän oli oikeassa. Suurissa ja teknisissä tuotantohyödykkeissä olemme aina pärjänneet, mutta pienet kuluttajatuotteet eivät ole olleet vahvuutemme.

Nyt aika on toinen: tavaramarkkina korvautuu palvelujen taivaalla. Tavaralaadussa emme siis pärjäneet, mutta palvelumarkkinat näyttävät lupaavilta. Kännykkäpeleissä olemme menestyneet hyvin.

Palvelusektorin osuus viennistämme on vain kolmannes, vaikka monella vertaisellamme maalla se on jo yli puolet. Sitä on siis kasvatettava. Kun muu Eurooppa ali-resurssoi digitalisuuteen, siinä olisi meillä selvä revanssin paikka. Kunnon panokset peliin!