Aluevaalit usvan peitossa

Sunnuntaina äänestetään uusille hyvinvointialueille valtuustot, jotka päättävät alueensa uudesta sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudesta täydennettynä pelastustoimella. Uudistuksessa siirtyy kolmannes valtion budjetin verran rahaa ja valtaa kunnilta 21 hyvinvointialueelle. 

Vaikka kyseessä on tärkeä vaali, suuri osa äänestäjistä elää usvassa; heillä ei ole selvää kuvaa, mistä aluevaaleissa on kyse. Tuskin koskaan sekä äänestäjät ja ehdokkaat ovat menneet vaaleihin näin vähillä tiedoilla. Tosin Ylen puheenjohtajien vaalitentti valaisi puolueiden eroja yllättävänkin hyvin. Kanta-Hämeessä vaikeuskerrointi lisää vielä se, että olemme hyvinvointialueemme rakentamisessa moneen muuhun alueeseen nähden alkuvaiheessa.  

Kanta-Häme on alueena pirstaleinen (Hämeenlinna, Riihimäki, Forssa). Tästä johtuen alueella on tällä hetkellä yli 500 tietojärjestelmää, jotka pitää jollakin aikajänteellä liittää yhteen. Pelkästään sote-järjestelmiä lienee useita kymmeniä, joten tieto ei todellakaan kulje helposti.  Koska meillä hyvinvointialueen rakentamisessa ollaan vasta lähtöpisteessä, pari ensimmäistä vuotta menevät organsisaation ylösajossa, ja vasta sen jälkeen voidaan ajatella alueen hyvinvointia parantavia uudistuksia eli palvelujen järkevää järjestämistä.

Äänestäjien mielenkiinto vaaleihin on yleisesti ottaen ollut laimeata. Vaikka ennakkoäänestysprosentti olikin suhteellisen hyvä, veikkaan kokonaisäänestysprosentin jäävän alle 50. Voidaankin kysyä, miten hyvin demokratia tuolloin toimii, ja saadaanko sote-uudistukselle riittävä demokraattinen toteutus. Äänestämättä todennäköisesti jättävät juuri ne, jotka julkisia terveyspalveluja eniten kaipaavat. Hyvin pärjäävä osa kansastamme turvautuu perusterveydenhoidossa, osa myös erikoissairaanhoidossa, yksityisiin alan yrityksiin ja työterveyteen. Varakkaimmat ovat hankkineet kattavan terveysvakuutuksen, jolla terveysongelmat hoidetaan.

Äänestysintoa laskee myös äänestyspäätöstä vaikeuttavien konkreettisten argumenttien puuttuminen. Ketä äänestän, kun kaikki lupaavat palvelujen parantuvan?  Luvataan nopeaa hoitoon pääsyä. Aina ei edes luvata, vaan sanotaan, että hoitoon pitää päästä! Minusta läheisyyttä tärkeämpi on palvelujen saatavuus. Hyvät palvelut kauempanakin on parempi vaihtoehto kuin tyhjät seinät omalla kylällä. Tietojärjestelmien yhteensovittaminen, palkkaharmonisoinnin ohella, lienee suurin ongelma, johon valtio on onneksi luvannut rahallista apua.

Hämäräksi jää, miten homma pyritään hoitamaan?  Laskemalla polttoaineiden hintoja ja kehitysapua vai terveellä maalais/kaupunkijärjellä?  Itse ajattelen, että tyhjästä on paha nyhjästä. Ilman rahaa ei ole henkilöstöä, ja tällä hetkellä sitä ei saa rahallakaan. Vapaata henkilöstöä ei yksinkertaisesti ole.

Kansalaiset todennäköisesti äänestävät aikaisempien vaalien tapaan: porvarit oikeata ja vassarit vasenta laitaa. Bönde kulkee keskellä. Mieleen tulee sekin, että eikö valtuustoihin ja lautakuntiin olisi voitu valita jäsenet aikaisempien poliittisten voimasuhteiden mukaan ilman "usvaista" vaalia? Nyt tosin valitaan enemmän sote-ihmisiä ja palomiehiä, mutta onko se aina asiakkaan ja veronmaksajan etu? Tulee mieleen: "oma lehmä ojassa" ja "pukki kaalimaan vartijana".

Hyvinvointialueeni työntekijämäärä Kanta-Hämeessä on 6500 ja sen budjetti 750.000 euroa. Valitut 56 valtuutettua ovat siis paljon vartijoita. Ensimmäiset vuodet ovat strategista pohjan luontia tulevalle hyvinvointijärjestelmälle. Siksi aion äänestää. Pohdin, äänestänkö poliitikkoa, sote-ammattilaista vai talousosaajaa. Ekonomina kallistun talousosaajaan.

Ps. En ole ehdokkaana.