Aikuisten mediakasvatus
Moni aikuinen ja erityisesti vanhus ei selviä sähköisen yhteiskunnan perustoiminnoista: puutteita on tiedonhankinnasta tiedon ja tietolähteiden kriittiseen arviointiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi vuonna 2019 kansalliset mediakasvatuslinjauksen, jonka tavoitteena oli kehittää mediakasvatusta kattavaksi, laadukkaaksi ja systemaattiseksi. Epäselväksi jäi, mitä linjaukset käytännössä tarkoittavat. Mitkä olisivat aikuisten medialukutaidon keskeisimpiä osa-alueita ja erityisesti ne osaamisalueet, joita tarvitaan arkisissa asioissa?
Aikuisille mediakasvatusta tarjoava kenttä on sirpaleinen, rahoitusta myöten. Se ei ole juuri minkään organisaation päätehtävä eikä sen ohjaus ole strategista. Järjestöt tarjoavat senioreille digitukea vertaisapuna (seniorsurf.fi/opastuspaikat), ja lain mukaan myös viranomaisilla on velvollisuus tukea palvelujensa käytössä. Maksutonta digitukea on siis tarjolla, mutta tieto sen saatavuudesta on erityisesti sitä tarvitseville hakusessa. Lieneekö sekin tämän kirotun digimuurin takana?
Aikuisten mediakasvatuksen ongelma on myös kohderyhmän moninaisuus. Työssä käyvän, pitkäaikaistyöttömän, syrjäytyneen nuoren ja eläkeläisseniorin median käyttötavat ja elämäntilanteet eroavat toisistaan. Toki yhteisiä taitoja löytyy, kuten kriittinen kyky olla haksahtamatta pankkitunnusten kalasteluun. Mediakasvatuksen lähtökohta voisikin olla mahdollisimman laaja: digitaalisen maailman huomioon ottaminen kaikessa toiminnassa.
Yhdenvertaisuuden nimissä kaikilla kansalaisilla pitäisi olla kyky elää hyvää arkea myös digitaalisessa maailmassa. Kyllä koko aikuisten mediakasvatus pitäisi uudistaa ja kiireellä.
Kommentit
Lähetä kommentti