Ammatillinen koulutus nousuun

Kaikki hitsarit eivät osaa hitsata, muurarit muurata eivätkä merkonomit laskea. Ammattiinsa valmistunut "osaaja" ei aina hallitse ammattinsa perusasioita. Sähköasentajan ja sairaanhoitajan tekemät virheet voivat olla jopa hengenvaarallisia. Työnantajilta ja opettajilta saadun palautteen perusteella näin todella voi olla. Miten tähän on tultu?

Ennen ammatillinen opetus oli opettajalähtöistä, jolloin yhteys työelämään oli vähäisempää. Parannusta tilanteeseen piti tulla vuonna 2018 voimaan tulleen ammatillisen koulutuksen uudistuksen myötä. Uudistus koski ammatillisen koulutuksen rahoitusta, ohjausta, tutkinnon rakennetta ja toteuttamismuotoja.

Reformin tarkoitus oli tehdä opetuksesta entistä yksilöllisempää ja käytännönläheisempää. Koulutus muuttui osaamisperustaiseksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi. Opiskelijan saamaa tukea oli tarkoitus parantaa. Samanaikaisesti uudistuksen kanssa leikattiin kuitenkin ammatillisen koulutuksen rahoitusta, joka vei pohjan uudistuksen toteutumiselta. Satojen miljoonien rahoitusleikkaus oli suoraan pois opetuksesta ja opiskelijoiden saamasta tuesta.

Uudistuksen myötä opiskelijalle ei enää taattu tiettyä määrää opetusta yhtä osaamispistettä kohti, vaan opintosuorituksia arvioitiin osaamisen perusteella. Luokkaopetuksen "pakkopullasta" siirryttiin työpaikoilla tapahtuvaan oppimiseen, jossa osaamisen toteaminenkin tapahtuisi helposti. Ajatus hyvä, toteutus huono. Oppiminen työpaikoilla toi kosolti uusia haasteita ammatilliseen koulutukseen. Unohtuikohan kysyä yrityksiltä halukkuutta näin suureen koulutusvastuuseen?

Yksi syy ammatillisen osaamisen laskuun löytyy reformin myötä tulleesta koulutuksen rahoituksesta, joka muuttui suoriteperusteiseksi. Merkittävä osa rahoituksesta kytkettiin suoritettujen tutkintojen määrään. Oppilaitos siis saa rahaa sitä enemmän mitä enemmän sieltä valmistutaan. Sen seurauksena vaadittavan osaamisen taso laski: rimaa laskettiin, jotta opiskelijat valmistuvat. Johdon lievällä painostuksella monet opettajat joutuivat venyttämään tutkintotavoitteiden tulkintaa. Perusajatus tässäkin hyvä, toteutus huono.  

Toiseksi reformin epäonnistumisen syyksi on arveltu yltiöhumanistista ihmiskäsitystä, jonka mukaan kaikki opiskelijat olisivat motivoituneita, itseohjautuvia, itsenäisiä, suunnitelmallisia ja vastuullisia oppijoita. Näinhän ei ole, vaan useimmat opiskelijat kaipaavat säännöllistä lukujärjestystä ja ryhmässä tapahtuvaa oppimista. Painotettiin opiskelijoiden omia valintoja ja yksilöllisiä opintopolkuja samalla kun ohjaavien opettajien resursseja vähennettiin. Yksilöllisyyden korostaminen niukoilla resursseilla ei onnistu!

Laissa ei ole määritelty minimimäärää opetukselle, mikä on johtanut yksilöllisten opintosuunnitelmien pirstaleisuuteen. Tällöin oppijan taidot jäävät puutteellisiksi. Työssäoppiminen voi pelastaa tilanteen, mutta sekään ei aina auta. Miten oppilaitos takaa vaadittavan ammatillisen osaamisen tason ennestään tuntemattoman työssäoppimispaikan kanssa?

Ammatillisen opettajan kannalta tilanne on haastava, jos erityistä tukea vaativia oppijoita tulee ryhmään kesken kurssin. Näin todella voi olla. Tällöin opettajan on heidän kanssaan lähdettävä ns. alusta ja samalla huolehdittava muiden oppimisen edistymisestä. Tukea vaativan oppilaan yksilöllinen ohjaus vie luokkatilanteessa aikaa muilta oppijoilta, mikä osaltaan laskee kokonaisosaamisen tasoa. Pahimmassa tapauksessa uusia opiskelijoita tulee jatkuvasti kesken kurssin jolloin harva opiskelija saavuttaa vaadittavan osaamistason. Monet kesken kurssin kouluun ilmestyvät oppilaat eivät ole edes koulukuntoisia, sanoo eräskin opettaja. Inkluusio on monelle opettajalle kirosana. 

Yhdenkään ammatillisen opettajan en tiedä kehuvan reformia. Lähtökohta onnistumiselle on jo silloin romutettu. Yksilöllinen opettaminen suurelle joukolle opiskelijoita ei vaan onnistu, kuuluu opettajien viesti. Pian opettajia poistuu alalta samaa tahtia kuin hoitajia hoitoalalta. Miksi opettajien ja hoitajien sana ei kuulu? Missä luuraa työnsuojelu- ja Ay-väki?

Sipilän hallituksen hyvää tarkoittavista hankkeista moni epäonnistui. Taksialan valuvikoja on nyt vihdoin alettu korjata. Milloin on ammatillisen koulutuksen vuoro? Onneksi nykyhallitus on ainakin osin korjannut edeltäjänsä rahoitusreikiä. Tästä on hyvä jatkaa.