Talalan pojjaat

Suvivirsien soidessa koulujen juhlasaleissa, palaa mieli kouluvuosien Punkalaitumelle. Kesälomien alku oli vuoden parasta aikaa. Tuomen kukkien huumaava tuoksu lisäsi juhlan tuntua.

Lapsuuden kesät Talalassa olivat aina aurinkoisia. Leikkikenttä oli osuusliikkeiden muodostama kolmio: teurastamo, kauppa ja meijeri. Kavereitamme pikkuveli Juhan kanssa olivat osuuskaupan Koreniuksen, meijerin Lahtomaan ja putkiliike Tapioharjun pikkuväki. Tapioharjut asuivat kolmion keskellä.

Kesäisin teurastamon tiloissa järjestimme urheilukisoja, tivoleja ja kasinoja. Tapioharjun Pasi oli primus motor tapahtumien järjestämisessä. Tapioharjun lapsilla oli business veressä jo lapsena. Hannele möi mehua ja piparia, ja Pasi ideoi maksullisia viihdepelejä. Nerokkain niistä oli maksullinen ilmakivääriammunta, jonka paukut menivät pehmeän levyn läpi vasten säkkikangasta pudoten uudelleen käyttöön. Liikevaihtoa leikeissä liikkui sen verran, että nimismies Pännärikin kiinnostui asiasta ja kävi ratsaamassa paikan.

Samainen nimismies tuli mopoiässä hyvinkin tutuksi ajaessani viritetyllä mopolla pitkin kylän raittia. Tiukka, mutta asiallinen järjestyksen pitäjä Pännäri oli. Mies, jota ainakin me pojat pelättiin ja kunnioitettiin. Pisin moporetki Pasin kanssa tehtiin mökillemme Vehmaalle. Matkaa kertyi satoja kilometrejä ilman kypärää ja kuulosuojaimia. Niistä mopon päristyksistä kuulonalenemani lienee alkanut. Samalla reissulla kaaduin niin, että kuuma pakoputki jätti pysyvän jäljen sääreen.

Nurkissamme harrastettiin yleisurheilua. Vartiolan kentällä käytiin harjoituksissa ja kisoihin osallistuttiin ahkerasti. Oma lajini oli 60 metrin pikajuoksu, jossa  pärjäsin hyvin. Pahin vastustaja Kunnon mestaruuskisoissa tuli kirkonkylän toiselta laidalta, Mäenpäästä. Hän oli Vakkalan Markku, jonka kanssa myöhemmin vietimme Tampereen opiskeluvuodet kämppiksinä. Markku oli kova vastus satasen suoralla ja paras mahdollinen kämppäkaveri opiskeluaikoina. Sen ajan Tampereen "kauppakorkeassa" meitä oli muitakin punkalaitumelaisia: ainakin Koreniuksen Risto ja Ruohiston Juha.

Omat olympialaiset järjestettiin kesäisin teurastamon nurkissa. LSO:n pihalta löytyi riittävän pitkä suora pikajuoksuun ja seiväshyppypaikka laitettiin teurastamon takapihalle. Sahanpurut tuotiin osuuskaupan sahalta. Naapuruston Virtasen Pekka oli haka seiväshypyssä. Hän voitti ykköspalkinnon, jota varmaankin edelleen pitää palkintokaapissaan. Palkinnot oli suunnitellut ja tehnyt Tapioharjun Hannele - pahvista. Runopoika Saarisen Jukan en muista osallistuneen kisoihin vaikka urheilua harrastikin ja asui seiväshyppypaikan vieressä. Lieko ollut kisojemme aikana museon metsissä runoja rustaamassa.

Kesäisistä uintiretkistä Vehkajärvelle muistan pyöräretken, johon osallistui myös Tapioharjun nuorin Asko-poika pienellä pyörällään. Meidän isompien poikien olisi pitänyt ymmärtää, että reissu oli pikkupojalle liian rankka, mutta sitkeästi poika nylkytti minipyörällään koko matkan isompien mukana. Nuhteethan siitä tuli, kuinkas muuten.

Lahtomaan Esasta muistan leikit meijerirakennuksen sisällä ja ulkona halkopinoissa. Osuusmeijerillä oli tuolloin tiukka juustomestari, jonka valtakuntaan ei lapsilla ollut asiaa. Kuurupiilo hänen kanssaan olikin tosi jännittävää. Halkopinokasoista väsäsimme Esan kanssa villin lännen linnakkeen, josta käsin tähystettiin hyökkääviä inkkareita. Pyssyleikkejä todellakin leikittiin aamusta iltaan eikä meistä kenestäkään sen suurempaa militaristia tullut. Siskonsa Aijan muistan etevänä matikan kotiopena, joka perehdytti meidät Esan kanssa ensimmäisen ja toisen asteen yhtälöihin.

Äiti Kaijalla ei ollut helppoa meidän pojankoltiaisten kanssa. Ennätykseni lienee tupla hengenvaara saman päivän aikana. Aaamupäivällä putosin teurastamon vintin rappuset pää edellä sementtilattialle, ja iltapäivällä söin raakoja myrkytettyjä marjoja.

Kansakoulun ekaluokalla sain laulusta kympin. Näillä ansioilla nousin ensimmäisessä  joulujuhlassani lavalle laulamaan. Esitimme yhdessä kanttori Siivosen Taneli-pojan kanssa joululauluja. Suurimman huomion juhlassa taisi saada pikkuveljeni Juha, joka lauloin "enkeli taivaan" yleisön joukossa täysin palkein ilman minkäänlaista esiintymiskammoa, mitä itselläni oli yllinkyllin.

Laulumenestykseni myötä ajauduin seurakunnan torvisoittokuntaan alttotorven soittajaksi. Soittokunta koostui pääsäntöisesti kanttori Siivosen omista pojista. Harjoituksissa kävin jonkin aikaa ilman ainuttakaan julkista esiintymistä. Taisi koko touhu hiipua pikkuhiljaa, ja päättyi siihen, että kanttori haki pois torvensa, joka olikin lojunut käyttämättömänä vintillämme useita vuosia. Niitä peruja on mieltymykseni torvisoittoon. Nuoruuden aikojen parasta musaa olivat vahvojen puhallinsettien bändit Chicago ja Blood, Sweat and Tears.  J. Karjalaisen paras kausi oli hänen puhallinporukkansa siivittämä jakso. Näitä bändejä kuuntelen edelleenkin. 

Ensimmäinen pidempiaikainen palkkatyöni löytyi Osuuskaupan sahalta. Elämäni ensimmäinen pomo oli todellinen herrasmiesjohtaja Tauno Korenius. Kesärusketuksen lisäksi me pojjaat saimme sahalta kuntosalivartalon. Raakalautojen nostelu tapuloiden päälle kehitti paitsi hauista myös ajattelukykyä fysiikan laeista. Sahalla työskenteli samaan aikaan myöhemmin kansanedustajaksi ja pitäjän voimamieheksi noussut pojankolli Martti Mölsä. Asiallinen kaveri tuo Mölsä oli jo 60-luvun lopulla.

Talalan aukeella on ollut aina helppo hengittää. Sieltä olemme kaikki saaneet hyvät hapet isommille areenoille. Jutun lapsista Pasi ja Aija ovat poistunut keskuudestamme. Kevyet mullat heille ja meille muille pitkää ikää.

Heinäkuun lopulla Punkalaitumen päivänä on tavattu museon mäellä. Niin kai nytkin. Talalan aukee on meidän poikien sielun maisema, jonne aina palaamme.