Kuntavaalien häviäjät

Kukaan puoluejohtajista ei myönnä hävinneensä vaaleja. Koska kaikki eivät voi voittaa, nostan esiin kaksi häviäjää: äänestysaktiivisuus ja nuoret.

Äänestysprosentti oli nyt 55,1%, melkein neljä prosenttiä vähemmän kuin edellisissä vaaleissa, ja 18 - 24 vuotiaista äänesti vain kolmannes. Jos äänestysaktiivisuus tästä vielä laskee, demokratia on kriisissä.

Syynä alhaiseen äänestysaktiivisuuteen on kolme K:ta: korona, kesä ja kotisohva. Peiliin saavat katsoa myös poliitikot ja puolueet. Kovin aktiivisia ja luovia ei kampanjoissa oltu. Erityisesti nuorten tavoittaminen somessa vaatii uutta otetta. Ne harvat ehdokkaat, jotka hallitsevat somen monipuolisesti, menestyivät. Feministi Minja Koskela sai Helsingissä pelkällä some-näkyvyydellä 5600 ääntä. 

Nuoret olivat aliedustettuna kuntavaaleissa. Ehdokkaista vain 8,5% oli alle 30-vuotiaita. Passiivisuuden syyksi mainitaan valtuustotyöhön hankala elämäntilanne ja verkostojen puute. Nuoret eivät halua sitoutua puoluevälitteiseen vaikuttamiseen, väittää vaaliguru Sami Borg. 

Nuorten äänestysaktiivisuus on selvästi alhaisempaa kuin muiden ikäryhmien. Naisten äänestysktiivisuus nousi, kun ehdokkaiksi saatiin enemmän naisia. Vastaavasti nuorten äänestysaktiivisuus paranee, jos ehdokkaiksi saadaan enemmän nuoria.  Nuorten rimaa asettua ehdolle pitää siis laskea. Ehdokkaaksi voi todellakin ryhtyä, vaikka ei olisikaan hyvin perillä kuntapolitiikasta. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää ja hallita heti aluksi.

Mitä tietoisempia nuoret ovat omista vaikutusmahdollisuuksistaan, sen varmemmin he asettuvat ehdolle. Kouluissa pitäisikin painottaa enemmän yhteiskunnallisia asioita. Nuorisovaltuustot nähdään myös  hyvänä harjoitusalustana isommille areenoille. 

Perinteinen oikeiston ja vasemmiston jakolinja ei vastaa nuorten arvomaailmaa siinä missä jako konservatiiveihin ja liberaaleihin. Olisiko nyt aika perustaa sellainen uusoikeistoliberaali puolue, joka houkuttelisi enemmän nuoria politiikkaan.