Lapissa on tilaa ja lunta

Korona-aika olisi ollut luontomatkailulle suuri mahdollisuus, jos sitä olisi hyödynnetty. Ulkomaisten ryhmien jäädessä pois, kotimaiset kohderyhmät olisivat paikanneet aukkoa. Mikä olisikaan korona-aikana turvallisempi vapaa-ajan ja etätyöskentelyn ympäristö kuin harvaan asuttu maaseutu luonnon helmassa. Pohjoisessa Suomessa on paljon muitakin kohteita kuin Levi ja Ruka.

Näin huhtikuussa Lappi on täynnä vapaata majoituskapasiteettia. Hotellit ovat melkein tyhjiä, jos eivät ole kiinni. Vapaita mökkejä on runsaasti. Tyhjä investointi ei tuota aiheuttaen vain kiinteitä kustannuksia. Peruslämpöä mökeissä on pidettävä ja investointien korkokulut maksettava.

Kun ei ole asiakkaita, palvelut ajetaan alas hiihtokauden parhaalla loppukaudella. Asiakkaita ei tietenkään ole, kun ei ole palveluja eikä niistä osata tai haluta markkinoida. Aktiivinen tarjonta luo aina kysyntää.

Kysyntää luodaan laittamalla palvelut kuntoon ja tuomalla ne oikeiden kohderyhmien tietoisuuteen. Etelän aurinkomatkojen sijaan moni mielellään lähtisi korona-aikana Lappiin lomailemaan tai etätyöskentelemään, jos hotellit, ravintolat ja latukahvilat olisivat auki.

Varmin tapa estää hiihtäjien tulo Lappiin on jättää kevään ladut hoitamatta ja laittaa rinteet kiinni. Vaikea on ymmärtää sitä business –logiikkaa, jonka mukaan toiminta lopetetaan juuri kun pohjoisimman Suomen luonto on parhaimmillaan lumessa viihtyvälle asiakkaalle. Huhtikuussa on vielä runsaasti lunta ja kauan kaivattua valoa. Itse mieluummin hiihdän huhtikuun aurinkoisia latuja kuin kaamoksen pakkasissa.

Olen monena keväänä hiihdellyt Jeriksen, Oloksen ja Pallaksen latuja. Huhtikuu sopii minulle erityisen hyvin, koska pidän auringosta ja liukkaista laduista. Majapaikkani on ollut Jeriskylä. Mutta mitä tekee paikallinen palvelujen tarjoaja Hotelli Jeris? Sulkee ovensa huhtikuussa ja avaa ne vasta kesäkaudella.

 

Ja mitä tekee Pallaksen hiihtokeskus parhailla lasketteluilmoilla? Sulki pari vuotta sitten rinteet jo vappuna, vaikka lunta, aurinkoa ja asiakkaitakin olisi riittänyt. Etelän vaikeissa lumioloissakin laskettelukeskukset pyrkivät olemaan auki aina äitien päivään asti.

 

Vaikka olenkin amatööri matkailun markkinoinnissa, uskoisin oikeanlaisella markkinoinnilla kysynnän elpyvän. Siihen kuuluu asiakkaita tyydyttävät palvelut, niiden oikea hinnoittelu ja tarkasti kohdennettu viestintä. Kotimainen elämyshakuinen seikkailija voisi hyvinkin yöpyä lasi-iglussa, jos sen hinta lasketaan kohtuulliselle tasolle. Kiinalaisen yläluokan maksamia hintoja keskiverto suomalainen ei maksa.

Nyt iglut seisovat tyhjinä ympärillä olevien palveluiden kuihtuessa. Laskemalla majoitusten hintoja lähelle kiinteiden kustannusten tasoa, kysyntä voisi elpyä. Itse ainakin yrittäjänä möisin yöpymisen niukalla katteella, jotta saisin kuluttajat liikkeelle ja kuluttamaan muita palveluja.

Pandemian aiheuttamilla kulutustapojen muutoksilla on taipumus jäädä pysyviksi. Luontomatkailu voisi olla halutessaan verkkokaupan ja take away –ruokailun ohella yksi muutoksen hyötyjistä.