Koronaeristys päättyy

Koronakaranteenini alkoi 14. 3 ja jatkui eristyksellä 31.3. asti. Moni potee taudin kevyenä flunssana. Minulle näin ei käynyt; ankara kuumevaihe kesti n. viikon verran. Onneksi tauti on nyt voitettu, ainakin sen pahin vaihe, mutta toipuminen voi kestää pitkään. Joillakin vie kuukauden ennen kuin voi aloittaa hikilenkkeilyn, ja jollakin keuhkot eivät ole toimineet vuodenkaan jälkeen. Kevyt kävelylenkki nostaa nyt samat sykkeet kuin rankka hiihtolenkki ennen koronaa.

 

Myrskyn kaatamat puut mökillä saavat vielä odottaa. Hikinen metsuritunti olisi nyt aivan liian rankka harjoitus. Polttopuut olisi nyt toki hyvä saada kuivumaan, mutta saavat odottaa toukokuuta. Nyt pitää nauttia siitä, että jäi henkiin ja pääsee käymään kaupassa ja torilla. Kuun puolessa välissä odottaa parin viikon loma Lapin hangilla. Sitä varten kannattaa tervehtyä. 

Myönteistä sairastamisessa on se optimismin ja energian suuri määrä, joka ihmiseen virtaa, kun hengenvaarallisesta taudista selviää. Itsekin meinasin pahimmassa vaiheessa upota pelon ja epävarmuuden lonkeroihin. Harmittaa se pelolla mässäily, mitä julkisuudessa on esiintynyt.   Toki faktat pitää tuoda esiin, mutta liika on liikaa. No, ilmeisesti kohtuus on liian vähän. Toivo jää piiloon, kun kuulemme vain varoituksia ja huonoja uutisia. Heikkojen ihmisten psyyke on kovilla huonojen uutisten keskellä. 

Kriisiviestinnän tehtävä on tuoda toivoa. Sitä ei helpota, että eri tahot ja jopa saman tahon eri henkilöt antavat julkisuuteen ristiriitaisia lausuntoja. Käytetty kieli tuo lisähaastetta: en vieläkään osaa yhtäkkiä sanoa, mikä käytännön ero olikaan leviämis- ja kiihtymisvaiheella. Viestinnän tulisi selkiyttää vaikeita  asioita eikä tehdä niistä entistä hämärämpiä.

Suurin ogelma on se, että koronaviestinnästä puuttuu kannustavuus ja toivo tulevaisuudesta. Epämääräiset lupaukset "nyt vielä jaksamisesta" eivät luo toivoa, kun tulevaisuus on hämärän peitossa. Selkeät mittarit pöytään ja mitä niistä seuraa, edistäisi toiveikkuutta.

Onneksi nyt luvataan parempaa kesää. Se luo ihmisiin toivoa. Entinen ei palaa koskaan, muttei sen tarvitsekaan. Tulevaisuus on aina erilainen ja monesti entistä parempi.