Jarpan jorinat

Saimme siirron karanteenista eristykseen, kun minulle ja vaimolleni tuli viesti positiivisesta testituloksesta. Perheen poika oli saanut tartunnan aikaisemmin. Tartunta tuli siis perheen sisältä. Aluksi tauti tuntui kevyeltä flunssalta. Ajattelinkin, että näinkö helposti immuniteetti hankitaan. Tilanne muuttui muutamassa päivässä pahemmaksi kuumeen noustessa huimasti. Horkka ja väsymys oli valtava. En muista lapsenakaan olleeni näin kuumesairas. Tulehdusarvoni ovat keuhkokuumepotilaan luokkaa. Onneksi keuhkokuumetta ei ole, ja kuumetta alentavat lääkkeet toimivat. Pojalla kuumevaihe kesti 5 päivää. Minulla se todennäköisesti kestää pidempään korkeasta iästä johtuen. Hämeenlinnassa koronatestit ja potilaiden hoito on keskitetty keskustan terveyskeskuksen tiloihin. Täällä koronapotilaat hoidetaan hyvin. Terveydenhoitaja soittelee kuulumisia joka toinen päivä ja lääkäriin pääsee helposti. Kunnioitukseni ja arvostukseni näitä terveydenhuollon etulinjan ihmisiä kohtaan on suuri. Etähoitajie...

  Vuosi sitä on pelätty, ja nyt se osui kohdalle.  Koronakaranteenissa ollaan vaimon kanssa maaliskuun loppuun asti.   Kodin ulkopuoliset kontaktit on kielletty. Kaupassa ei saa käydä. Toisaalta hiihtokilometrejä kertyy nyt enemmän.  Asian myönteinen puoli on myös se, että nyt tulee vihdoinkin kokeiltua päivittäistavaroiden ja ravintolaruuan kotiinkuljetusta.   Wolt  ja Foodoora ovat tuttuja enempi yritystarinoina.   Kanta-Hämeessä tartuntoja on viime aikoina ollut muutama päivässä. Lottovoiton kaltainen sattumus siis osui kohdalle , kun korona iski juuri meidän perheeseen kuopukseen.  Virus tarttui todennäköisesti kolmen nuoren tapaamisessa. Tartuttaja lienee ollut oireeton, myöhemmin positiivisen testituloksen saanut.  Tässä tilanteessa uutiskuvat hengityskonepotilaista ja Brasilian hautausmaamontuista eivät oloa helpota.  Miellään lukisi myös myönteisiä tarinoita pandemiasta. Kuitenkin valtaosa selviää viruksesta vähällä.  K...

Blogini ensimmäisestä koronapostauksesta on kulut vuosi. Silloin kansa saatiin kuriin pelottelemalla; oltiin uuden, vaarallisen ja tuntemattoman ilmiön edessä. Pääministeri Marinin puheita kuultiin hartaudella. Kansan reaktiot olivat rajuja: lenkkipolullani moni hyppäsi ojaan asti hölkkääjän lähestyessä, ja WC-paperit hamstrattiin hyllyt tyhjäksi. Itsekin kauhistuin kevään huolimatonta kahvihetkeä Naantalissa. Lue:  https://jarpanjorinat.blogspot.com/2020/05/koronan-pelko.html  Nyt olemme koronan uudesa aallossa, ja tautitilanne sen kun pahenee. Nyt meitä ei tosin yllätetty housut kintuissa. Valmistautumisaikaa on ollut, mutta hyödynsimmekö sen? Monen mielestä emme. Ensimmäinen aalto selvittiin hienosti, mutta nyt suksi on lipsunut Iivomaisesti: "Sanokaa nyt vittu numero! Ykkönen vai kakkonen?" Ihmisten ja yritysten sietokyky ja ymmärrys hallitusta kohtaan on koetuksella. Suomalaiset ovat lähtökohtaisesti kuuliaisia ja sääntöjä kunnioittavaa kansaa, mutta monet viranomaisten ...

                          Olen lähes koko aikuisikäni harrastanut kuntourheilua. Ensimmäiset vuosikymmenet kuntoilin pääosin juoksemalla. Hölkät ja maratonit  lopetin jalkaongelmien vuoksi vuosituhannen vaihteessa. Sen jälkeen lajikirjo on laajentunut hiihtoon ja teräsmieslajeihin. Juoksukin onnistuu vielä triathlonin kymmenesosamatkojen loppuveryttelynä.    60 vuotta täytettyäni lopetin kuntoilun ja kilpailun “veren maku suussa”. Siihen asti sain itseni hyvään kisakuntoon kovilla intervallitreeneillä. 70 ja 80 –luvulla kuntoilinkin itseni usein ylikuntoon, jonka oireita olen vasta nyt alkanut tiedostaa. Rankan treenin tuoma “hyvänolontunne” on huikea, mutta kuntoa se ei välttämättä kasvata.   Viime vuosina olen oivaltanut, että kuntoilijankin kannattaa seurata sykettään. Väärällä sykealueella rehkiminen voi pilata koko touhun. Rauhallisen hidasta harjoittelua tarvitaan paljon; kieli vyön alla harjoitte...