Tunnejohtaminen

Vaikka johtamista on tutkittu jo pitkään, uusia näkökulmia sen tehostamiseen tulee esiin vähän väliä. Tämä tietää lisää kassavirtaa johdon konsulteille, koska kaikki aikaansa seuraavat johtajat haluavat saada osansa uusimmista virtauksista. 

Henry Fordin autoritaarisistä johtamisopeista on yli sadassa vuodessa edetty ihmisläheisempään suuntaan. Tähän koulukuntaan kuuluvaa näkökulmaa toi esiin Harvard Business Schoolin johtamisen professori Amy Edmondson kirjassaan The Fearless Organization: Creating Psychological Safety in the Workplace for Learning, Innovation, and Growth.

Kirja lanseerasi keskusteluun uuden ja mielenkiintoisen käsitteen: työyhteisön psykologisen turvallisuuden. Ilmiö havaittiin, kun Edmondson kumppaneineen tutki menestyneitä organsisaatioita. Yllättävää oli, että eniten menestyviä tiimejä heidän tutkimuksessaan yhdisti raportointi omista virheistään. Luit oikein: kertominen omista virheistä!

Virheiden suuren määrän luulisi johtavan huonoon tulokseen. Havainnon ydin ei ollutkaan virheiden määrä, vaan se, että niistä avoimesti ja vapaaehtoisesti kerrottiin. Niissä tiimeissä, joissa keskinäinen luottamus ja arvostus oli suurta, uskallettiin myös kertoa tehdyistä virheistä. Nämä samat ominaisuudet lisäsivät henkilöstön innovatiivisuutta, sitoutumista ja motivaatiota, mikä nosti tiimin menestykseen.

Pelolla ja jyrkällä hierarkialla johdetuissa organisaatiossa virheistä ei uskalleta kertoa, ne salataan. Pelko laskee luovuutta ja estää työntekijää antamasta parastaan. Sitoutuminen työnantajaan vähenee, mikä entisestään heikentää tulosta. Psykologisesti turvallisessa työpaikassa uskalletaan kysyä ja kyseenalaistaa. Ihminen voi tällöin olla oma itsensä kaikkine ominaisuuksineen, myös heikkouksineen. Tällöin työntekijä loistaa ja on työssään tehokas.

Työyhteisöissä istutaan palavereissa, joissa tunnelma on käsin kosketeltavan turhautunut ja ahdistunut. Kielteiset tunnekokemukset pitää ottaa huomioon, ja asialle tehdä jotakin. Tunnevalmentajat ovatkin yleistyneet suomalaisilla työpaikoilla. Insinöörivaltaisillakin aloilla tunnustetaan, että tunteet kuuluvat työpaikalle.  Raivoaminen ei kuulu työpaikalle, mutta raivo pitää käsitellä. Ongelma onkin siinä, miten se tehdään: tunteisiin liittyviä asioita on niin perin vaikea sanoittaa. 

Tunnetoimijuus on käsite, jonka mukaan ihminen tunnistaa tunteensa ja osaa käsitellä niitä. Se on tunteiden käyttöä työssä, jolloin vaikeassa tilanteissa osataan vaikuttaa omiin tunteisiin, ottaa toisen tunteet huomioon vaikuttaen samalla työpaikan ilmapiiriin. Tämä lisää työelämän laatua ja tuottavuutta. Psykologinen turvallisuus, tunnetoimijuus,  tarkoittaa sitä, että myös kielteisistä tunteista uskalletaan puhua.

Ihmisen toimintaa säätelee tarvehierakia (Maslow), jossa perustarpeiden tyydyttäminen on hyvinvoinnin ja menestyksen perusta. Turvallisuuden tunne liittyy hierarkian alapäässä oleviin tarpeisiin, jotka ihmisen pitää tyydyttää voidakseen hyvin elämän kaikilla osa-alueilla, myös työssä.