Vuosi äidin kuolemasta



Äitini tuhkat laskettiin sukuhautaan Vehmaan hautausmaalle viime vuoden marraskuussa.


Äiti kärsi vuosi sitten kuivasta yskästä eikä influenssa näyttänyt helpottavan. Terveydenhoitaja oli aamulla kuunnellut keuhkoja ja määrännyt hänet sairaalaan. Rakas äitini kuoli ma 7.10. 2019 taksiin matkalla Loimaan sairaalaan.  Matkaa oli ehditty parin kilometrin verran Sarkkilan sillalle, kun äiti oli oksentanut. Taksi pysäytettiin sillan jälkeiselle penkalle, johon äiti jäi makaamaan. Ambulansin tultua paikalle, hoitaja totesi äidin kuolleeksi. Sydän oli pettänyt.


Äiti sai lähteä kuten oli toivonutkin, saappaat jalassa. Hän sai olla sairastelustaan huolimatta loppuun asti kotona isän omaishoidon ansiosta. Isäni ja kaikki omaishoitajat ansaitsevat korkeimman mahdollisen mitalin.


Vuosi sitten olin juuri kauhonut soppani lounasbaarissa, kun isäni soitti ja kertoi suru-uutisen: mamma on kuollut. Vastasin puheluun Hämeenlinnassa TB-Pirttilän ulko-ovella. Suru ja järkytys oli suuri. Puhelun aika ja paikka eivät unohdu. Vaikka iäkäs äitini oli sairastellut pitkään, oli lopullinen kuolema yllätys ja shokki. Tilanne oli kuitenkin nollattava nopeasti ja lähdettävä isän tueksi Punkalaitumelle. Äkkiä autoon ja menoksi vaikka pää oli sumussa. Shokista selvisin toiminnalla. Autolla ajamisen rutiinit selvittivät pään sumua.



Äitini syntyi 15.12.1933 Vehmaan Hietajärven Ylistalossa, samassa maalaistalossa, joka myös omaksi synnyinkodiksi on merkitty. Äitini eli lapsuutensa sota-ajan turvallisessa maalaisympäristössä; mitä nyt Venäjän pommikoneet välillä kävivät pelottelemassa. Taisi jokunen pommikin pudota, joka oli jäänyt yli Turun pommituksilta. Kerran koulumatkalla äiti kertoi pyörällä kaatuneensa ojaan piiloon viholliskoneita.

Isänsä oli jatkosodan rintamalla äidin hoitaessa maatilaa. Vieno-pappa palasi rintamalta kotiin lievästi haavoittuneena, ja niin elämä jatkui. Keskikoulun äiti kävi Uudessakaupungissa, jonne hän usein muistoissaan palasi. Kortteeri Ugissa oli mieluisa muistojen paikka.

Koulun jälkeen äiti meni Vehmaan Rautilaan talouskouluun, jossa tapasi komean maamieskoulun oppilaan, isäni. Häitä vietettiin elokuussa 1952. Minä synnyin joulukuussa saman vuonna. Äitini oli malliäiti ja -vaimo, aina huolehtiva leijonaemo, joka illalla nukahti vasta kun kaikki perheenjäsenet olivat turvallisesti kotona. Joskus isällä meni LSO:n hankintareissuilla ja myös meillä pojilla viikonlopun riennoilla myöhään. Huoli ja murhe oli joskun liiankin suurta.

 

Äitini eli pitkän ja hyvän elämän. Hän ehti nähdä lapsensa lapsen lasten syntymän.


Tätä kirjoittaessa 7.10.2020 äitiä on muistettu läheispiirissä lämmöllä. Isäni ja veljeni kävivät haudalla viemässä kukkia ja muistelemassa rakastaan. Suru ja ikävä on kaikilla pysyvää. Äiti pääsi lopulta sinne minne halusi: Vehmaan hautuumaalle. Sytytämme kynttilän äidin muistolle.









Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Made in Finland

Kuva
Suomi tunnetaan maana, joka maksoi ensimmäisenä sotavelkansa. Toisen maailmasodan jälkeen meillä osattiin tehdä laadukkaita tuotteita, myös kuluttajille kelpaavia. Syntyi käsitys ylivertaisesta suomalaisesta laadusta.  Neuvostoliiton hajottua totuus paljastui: suomalainen kuluttajatuote oli vuosien saatossa menettänyt vahvuutensa. Kun neuvostokauppa romahti, ei niitä kukaan muukaan ostanut. Ne olivat laadultaan ja muotoilultaan niin huonoja. Toki meillä oli ja on marimekot, artekit ja fiskarsit. Ulkomailla tunnetaan kuitenkin vain skandinaavinen, tanskalainen ja ruotsalainen laatu. Suomalaisesta laadusta puhumme vain me suomalaiset itse. Lännessä suomalainen laatu ei ole koskaan ollut käsite, koska Suomella ei ole ollut onnistuneita laajalle levinneitä kuluttajatuotteita kuten Ruotsilla. Marimekot ja fiskarsit eivät koskaan tavoittaneet massoja. Niin ja ei Nokiakaan koskaan korostanut suomalaisuuttaan. "Hevosta pienempää Suomen ei kannata ulkomaille viedä", sanoi jo Rauma-Rep...
Lue lisää

68 vuotta sitten

Kuva
Loppuvuosi 1952 elettiin kesäolympialaisten jälkihuumassa. Hyvin järjestetyt kisat nostivat Suomen maailmankartalle ja kansan itsetunnon huippuunsa. Kisajuoma Gin Long Drink oli lanseerattu onnistuneesti, mutta mikään näistä ei  hetkauttanut maalaistalon arkielämää maamme lounaisimmassa kolkassa. Vehmaan Hietajärven Ylistalon päärakennuksen yläkerrassa äitini "synnyttämisen aika tuli". Laskettu aika oli tammikuun alkuun, mutta keskonen teki tuloaan etuajassa - hätäinen tyyppi alusta alkaen. Jälkiviisaana voidaan sanoa, että hätäily kannatti: 1952 syntyneet saivat 60 vuotta myöhemmin huomattavasti paremmat eläke-edut 1953 syntyneisiin verrattuna. Hietajärvellä oli tuolloin pikkupakkanen ja maassa lunta pari senttiä Vieno-papan ajaessa Ford-kärrynsä ulos tallista.  Iltamyöhään 1.12. alkoi matka kohti Turun keskustassa sijaitsevaa synnytyssairaala Seikoa. Sairaala toimi Brahen ja Eerikinkadun kulmassa vuosisatoja vanhassa puutalossa lähellä  kauppatoria ja tuomiokirkkoa. Syn...
Lue lisää

Digipaussi

Kuva
Moni on riippuvainen älypuhelimesta - niiden tuoma dopamiini koukuttaa. Helposti ei myönnetä, että elämää helpottava ja viihdettä tarjoava teknologia onkin ongelmallista. Epäterveestä suhteesta kertoo riippuvuuden määritelmä, jonka mukaan halu tiettyyn asiaan kasvaa, vaikka sen tuoma mielihyvä pienenee. Digimediakäytön sanotaan lisäävän masennusta ja ahdistusta. Nuorten keskittymisvaikeudet ovat myös yleistyneet viime aikoina. Korrelaatio ADHD-analyysien ja digilaitteiden yleistymisen välillä on selvä. Syy/seuraus -suhdetta kannattaisi tutkia tarkemmin. Yli 90% suomalaisista käyttää kännykkää päivittäin, puolet on huolissaan läheisensä puhelimen käytöstä ja puolet on pyrkinyt vähentämään omaa puhelimen käyttöään. Läheisen kännykän käyttö ärsyttää, kun pitäisi seurustella. Vaikka digimaailma kutkuttaa mielihyväkeskustamme, sosiaalisten suhteiden häiriintyminen on iso uhraus. Tuolloin digitaalinen maailma on varastanut jo liian ison osan muusta elämästämme. Siksi pidän itse, ja sinulleki...
Lue lisää