On suppilon suppiloo, on vahveron vahveroo

Metsissämme kasvaa nyt satoja ruokasienilajeja. Hyvinä sienivuosina meillä kerätään talteen 20 miljoonaa kiloa syötäväksi kelpaavia sieniä. Pohdinnan paikka onkin, mikä on ruoka- ja mikä myrkkysieni? Asian voi tarkistaa päivitettyistä sienioppaista, joista myrkyllisyyden lisäksi selviää kukin sienen käytettävyys sekä esikäsittelyyn liittyvä tarve ja tapa. Esim. mustatorvisieni on paljon maukkaampi kuivattuna kuin tuoreena. On myös kosolti lajeja, joille kuivaus ei sovi.

Viime vuosina into sienestykseen on lisääntynyt. Kyse ei ole pelkästään terveellisen särpimen hankkimisesta ruokapyötään, vaan lajituntemukseen liittyvästä harrastuksesta. Sienet ovat kauniita, niillä on erilaisia rakenteita ja niitä on nykypuhelimilla helppo kuvata. Lajitunnistus koetaan rittävän haastavaksi harrastukseksi.

Koko loppukesän olen palstallani tähyillyt keltavahveroita, ruotsalaisittain kanttarelleja, mutta tuloksetta. Vielä kuukausi sitten sienihulluus pysyi aisoissa, koska mökkini lähistöllä sieniä ei juuri näkynyt. Vain muutama kanttarelli loisti autotien poskessa. Kanttarelli on, ainakin minulle,  helpoiten tunnistettavissa oleva sieni. Se on kauttaaltaan kauniin keltainen. Myös sen malto eli liha on keltainen. Sienen tunnistaa myös sille tyypillisestä hedelmäisestä tuoksusta, joka voimistuu entisetään pannulla paistettaessa. Nam nam!

Kanttarelli on koivun juurisieni. Hyviä kanttarellipaikkoja ovat veden äärellä olevat seka- ja lehtipuumetsät. Kanttarellipaikat on syytä koluta vuosittain, koska sieni viihtyy samoilla paikoilla pitkään. Koska sen kasvukausi on kesäkuusta elokuun loppuun, tutuilla paikoilla kannattaa käydä useasti kesän aikana. Kantarellilla on ravintoarvoa: se sisältää runsaasti D-vitamiinia ja seleeniä sekä on oiva raudan ja kaliumin lähde.

Syyslomalla se hulluus sitten iski. Vaimoni loitsu "Ei suppilon suppiloo, ei vahveron vahveroo" alkoi toimia. Helposti piiloutuvat suppilovahverot alkoivat työntyä näkyville. Yhden löydyttyä, lähiaulueen aarteen alkoivat paljastua. Puolukka-ämpärit olivatkin hetkessä täynnä suppilovahveroita. Se on torvimainen pienhkö sieni, jota esiintyy sammaleisissa kuusikoissa ja sekametsissä. Hyvinä satovuosina, kuten nyt, sitä esiintyy selvästi enemmän kuin kanttarellia. Sen satoaika on syyskuusta aina marraskuulle.  Siinä on myös runsaasti D-vitamiinia, jota nyt korona-aikana erityisesti tarvitaan. Sen puutteen väitetään pahentavan taudin oireita.

Lähimaastosta paljastui myös mustatorvisienen rykelmä. Lajille tyypillisesti, jos löydät yhden, lähellä todennäköisesti on niitä enemmänkin. Sieni on suppilovahveron lähisukulainen, joka viihtyy hieman avoimemmalla paikalla. Paikka on pistettävä mieleen, koska todennäköisesti niitä löytyy samasta paikasta myös vuoden päästä. Se ei enää marraskuussa ole poimittavissa, toisin kuin suppis, joka ei pikkupakkasista paljon perusta. Mustatorvisieni on monen mielestä sienistä herkullisin. Se on maailmalla hyvin suosittu ruokasieni. Ruuanvalmistusta varten sitä ei tarvitse esikäsitellä. Kuivattuna sitä käytetään voimakkaan makunsa vuoksi moniin ruokiin: keiton raaka-aineena, kastikkeissa ja muhennoksissa.

Löytämisen riemua seuraa ikävämpi puuha, suorastaan riesa eli sienien perkaaminen. Hätäiselle tyypille jo sienien etsiminen on vaativa keskittymisen paikka, puhumattakaan niiden putsaamisesta. Pienetkin suppiksen pätkät on noukittava risujen, neulasten ja sammaleen seasta. Oma projektinsa on myös sienten kuivaaminen. Talven mittaan työ palkitaan maukkaana ruokana ja tarpeellisena terveyshyötynä.