Oma maa mansikka

Korona laittoi lomasuunnitelmani uusiksi. Kesäkuulle varattu matka Kreikkaan piti perua 200 euron toimistomaksulla. Nyt loma on eurooppalaisen kaupunki –ja rantaloman sijaan mökkeilyä, rakennusprojektia ja matkailua Suomessa.

Viikon kestävä etelänmatka ei montaa lepopäivää suo. Lähtö- ja tulopäivät ovat yhtä jännitystä: editäänkö nyt varmasti ajoissa lentoasemalle?

Aineksia myöhästymisiin on matkoilla ollut yllin kyllin. Milloin auto ei käynnisty lentoasemalle lähdössä, milloin junassa lentoasemalle on väärän päivän liput, milloin vuokra-auton rengaspaineet eivät riitä lentoasemalle asti, milloin körötellään päättymättömässä ruuhkassa. Kaupunkilomilla juostaan aamusta iltaan nähtävyydestä toiseen. Ajatus lomasta pelkästään Suomessa tuntuu yllättävän hyvältä.

Mikä ihana ajatus onkaan olla vain mökillä, istua laiturin nokassa, lämmittää sauna ja viettää laatuaikaa lastenlasten kanssa.

Ajatuskin siitä viehättää, että voi sadepäivänä hypätä auton rattiin ja lähteä ostosmatkalle Tuurin kyläkauppaan tai kylpylälomalle itä-Suomeen välillä golfaten. Tärkeintä on edetä suunnittelemattomasti kesän elämyspaikasta toiseen.

Mökiltä voi helposti lähteä Aurajoen rannalle Turkuun tai Kustavin saaristoon. Vaikka matkalla on monta lossia, ei ole pelon häivääkään myöhästymisistä.

Koronan ansiota on sekin, että vaimolle ajateltu synttärilahja golf-matkasta muuttui Ateljee Villa Lemmeksi.

Lomamatkan hinnalla tilasin rakennussarjan, jolla saatiin koottua vaimolle unelmiensa kesäateljee.

Ateljeen valoisuus ja erityisesti valon suunta antavat hyvät työskentelyolot mosaiikin ja korujen tekemiseen. Tila on sisustettu viihtyisäksi vanhoilla ja uusilla huonekaluilla. Korallin väriset samettiverhot ovat sävymaailman lähtökohta. 

Rentouttavan lomailun taito ei ole ollut vahvuuksiani. Onnistuuko se nyt paremmin kotimaassa? Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Tuleeko tästä pysyvä tapa? Saapas nähdä.