Kotikaupunki Hämeenlinna

Millaisella markkinointisuunnitelmalla Hämeenlinnan imagoa kehitetään? Entisenä markkinoinnin ammattilaisena höristän korviani, kun keskustellaan paikkakunnan pito- ja vetovoimasta. Kummassakin on parantamista.

Markkinointi tulisi nähdä kokonaisvaltaisena suunnitelmana, jossa annetuilla resursseilla pyritään mitattavaan tavoitteeseen kilpailukeinot ja kohderyhmät määritellen (kts. blogi Markkinoinnin rautalankamalli). Jos kaupungilla on selkeä yhteisesti hyväksi havaittu tavoitemielikuva, siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Kohderyhmän rajaamista suosittelen jo resurssipulankin vuoksi. Markkinoinnin teho kasvaa, jos sen kohderyhmä on terävä (segmentoitu). Mutta mitä tavoitellaan oranssiraidoilla, joista ainakin minulla tulee mielleyhtymä Parocin lasivillaan? Myös Sibeliuksella ratsastaminen tuottaa huonosti omaan karsinaan.

Jokaisella on mielikuva Hämeenlinnasta. Itselläni se oli myönteinen muuttaessani kaupunkiin 10 vuotta sitten. Onhan kaupunki kauniisti vesistön äärellä; täällä on historiallinen Hämeen linna, Aulanko, Ahvenisto ja HPK. Olin tosin kuullut paikkaa kuvailtavan sisäänpäin kääntyneeksi, keskiluokkaiseksi pikkukaupungiksi, joka luulee olevansa (haluaa olla) kokoaan suurempi. Nämä kaikki ovat osoittautuneet todeksi. Syntyperäinen hämeenlinnalainen ei mielellään tutustu muualta tulleisiin, mutta onneksi täällä on paljon meitä muualta tulleita. Goodmannin rakentaminen ennen Ideaparkkia olisi ollut edelläkävijyyttä, mutta nyt se on lammasmaista matkimista, vieläpä sekavalla visuaalisella ilmeellä. Vanhan keskustan elvyttäminen historiallisella otteella olisi ollut valtavirrasta poikkeavaa ja enemmän vetovoimaa lisäävää. Pikkukaupunkimaisuus on myös pitovoimatekijä (vrt. Porvoo).

Hämeenlinnan yleinen keskustelu on harmittavan kriittistä. Kaikkea tekemistä moititaan: moite liikkuu puiston kakkapenkeistä kaupungin johdon toimiin. Kaikki sössitään parkkipaikoista matkailun kehittämiseen. Kunnon rantaravintolaa ei ole, kun ei ole kysyntää. Vai olisko päinvastoin? Tarjontaa ei ole, kun ei ole kysyntää. Luodaan turhankin negatiivista sisäistä henkeä, joka on tarttunut minuunkin. Liikennevaloissa palaa aina punainen; muualla ajelen vihreää linjaa. Kirkonkylissäkin liikenne soljuu liikenneympyröissä, täällä jonotetaan T-risteyksissä. 

Käännetäänpä kolikon positiivinen puoli. Poliittinen johto ansaitsee hatun noston yrittäessään sitkeästi kehittää kaupunkia kritiikistä huolimatta. Kaupungin johtaja ei ole ehkä kuntakenttämme paras myyntitykki, mutta asiansa osaava ja luotettava hän varmasti on. Meille eläkeläisille kaupunki on paratiisi uimahalleineen ja golf-kenttineen. Lapsiperheille harrastusmahdollisuudet ovat (suurkaupungeista poiketen) helposti saatavilla. Rantareittiä parempaa lenkkiympäristöä en voisi kuvitella - Töölön lahden rantareitille emme häviä metriäkään. Suiston elävän musiikin tarjonta on akustiikaltaan ylivertaista, ja AP-klubi kelpaisi varmaan muillekin, kuten myös AP Sarjannon pakinat Kaupunkiuutisissa. Ne saavat meidät ukonrähjät kiinnittymään leppoisaan ja turvalliseen kaupunkiimme.