Koronan pelko

Koronan pelko pitää ihmiset pois toreilta. Itse uskaltauduin ostamaan kahvit ja piparin Naantalin torikioskista. Tuotteet nautittuani havahduin: kaadoin kahvimaidon kannusta, jota moni on koskenut päivän aikana. Söinkö piparin samalla kädellä?

Entinen elämäntyyli ei helposti palaa. Menee pitkään ennen kuin kulutustottumukset palautuvat entiselleen, jos koskaan. Tällöin ongelma on muuttunut rakenteelliseksi, joka tarkoittaa pysyvää muutosta – ainakin osin. Turvallisuuden tunteen palautuminen vie aikansa. Se palautuu vasta, kun kuluttaja on täysin varma, että tauti ei tartu tai se on muuten hallinnassa.

Ihmisluontoon kuuluu, että kriisin jälkeen alkaa jälleenrakentaminen. Voidaan puhua luovasta tuhosta, jonka jälkeen rakennettu pohjaa uuteen ja parempaan. Se vaatii luovuutta ja rohkeutta. ”Antaa markkinoiden hoitaa homma”, sanoo markkinaliberalisti. Vapaa markkinatalous ratkaisee ongelmat parhaaksi katsomallaan tavalla.

Mihin yritystukia tarvitaan? No, ei ainakaan pitämään yllä vanhoja liiketoiminta-malleja, joille ei ole tulevaisuudessa kysyntää. Siihen yhteiskunnalla ei ole varaa. Siinä mielessä Business Finlandin tuki kehittämistoimiin oli oikeaan osuva. Nyt pitää keksiä ennen muuta uusia tähän kysyntäympäristöön sopivia liikeideoita, jotka luovat uusia työpaikkoja. Yritystukien tehtävä on turvata työllisyys.

Matkailualan kysyntä on todennäköisesti muuttunut pysyvästi. Miten käy Naantalin Muumimaailman, jos muutoksiin ei reagoida? Turun seudun talouden hukka perii laajemmaltikin, jos kansainvälisten risteilyjen suosio hiipuu. Silloin uusia aluksia ei tilata eikä telakalla alihankkijoineen ole työtä.

Toivotaan, että kriisiaika on mahdollisimman lyhyt, jotta vanhojen liiketoimintamallien tukeminen ei mene hukkaan. Asiakkaat kyllä palaavat ravintoloihin, jos poikkeusolot eivät vuosia kestä. Jos pandemia kestää pitkään, tuki pitää kohdistaa yrityksiin, jotka toimivat senkin aikana. Kuka tietää miten meidän loppuviimeksi käy?