Kolikon toinen puoli

Moni kesäkiva on nyt peruttu: Porissa ei jazzailla eikä PuistoBluesissa jammailla.

Koronavirukseen kuolleita on Suomessa vajaa 20. Tautihuippu on vielä edessä. Lomautukset uhkaavat pian puolta miljoonaa suomalaista, mutta on siitä seurannut jotakin hyvääkin.


Kriisissä on pistetty asiat tärkeysjärjestykseen. Suomessa ihmishenki on arvossaan. Talous tulee rinnalla, mutta kuten presidenttimme sanoi: ”Kyllä terveet ihmiset aikanaan talouden kuntoon laittavat”. Ruotsi ottaa kriisin vastaan eri strategialla, koska lainsäädäntönsä ei salli kovempia rajoituksia. Naapurimaassa tuudittauduttiin vuosituhannen alun siihen, että sotia ja kriisejä ei enää tule.
  
Maastamme on tullut Yhteisen Tahdon Suomi, jossa kommareista persuihin ollaan yhteisessä rintamassa koronavihollista vastaan. Pääministeri ja presidentti nauttivat koko kansan luottamusta. Tällaista yhteisymmärrytä ei ole ollut sitten viime sotien. Jos isoisä joutui sotaan, meidän pitää istua vain kotona sohvalla. 


Aika on pakottanut yhteiskunnan digiloikkaan, jonka saavuttaminen ilman koronaa olisi vienyt vuosia. Jokainen tietotyöläinen on nyt pakostakin oppinut etätyötaidot. Pakko on paras kouluttaja. Verkkokauppaostokset ovat monelta jääneet tekemättä tottumuksesta vanhaan ja viitseliäisyydestä uuden opetteluun. Kerran opittua on helppo jatkaa.

Opettajan työssä tuskin täysin palataan entiseen. Verkko-opettaminen on ollut itsellekin tuttua jo kymmenkunta vuotta. Tekniikan selättämisen jälkeen, se oli kaikin puolin antoisaa. Entinen työnantajani oli edelläkävijä verkkopedagogiigassa. Usein mielessäni purnasin verkko-opetuksen ylipuheita: "Tavoitteena on, että opiskelijaryhmä ei koskaan tapaa kasvokkain toisiaan koko opiskeluaikana". Hämeen ammattikorkeakoulu ennakoi tulevaa varsin hyvin.


Muutoksessa on aina mahdollisuus. Moni yrittäjä on pakkotilanteessa joutunut muuttamaan ansaintalogiikkaansa sellaiseksi, jolla jatkossakin menestytään. Kaupan on kehitettävä toimintaansa omalla digiloikalla. Hitaat ja kankeat kuolevat ennen aikojaan. Ne, jotka nopeasti omaksuvat digitaalisen mainonnan, asiakaskokemuksen ja asiakaspalvelun, jäävät henkiin. Kaikki elinkelpoiset yritykset alasta riippumatta toivottavasti saavat luvatun tekohengityksen kriisistä selviytymiseksi.


Yksi kriisin tuomista muutoksista on matkustamisen väheneminen. Etäpalaverit työpaikoilla jäänevät pysyviksi – ainakaan entiseen ei täysin palata. Lomamatkailu suosii jatkossa kotimaata. Maaseutu tulee uuteen arvoon, niin asuinpaikkana kuin ruokahuollon tuottajana. Turvallisuushakuisuus lisääntyy. Etätyö ja kaikenlainen hajauttaminen tukevat aluepolitiikkaa. Suurkaupunki ei olekaan paras ympäristö. 

Autoilun ja lentämisen väheneminen siirtävät ilmaston muutoksen tuomaa kriisiä tuonnemmaksi. Siinä meillä jättikriisi vasta onkin odottamassa. Sekin pitäisi hoitaa nyt eikä siirtää lastemme riesaksi.


Isääni (90 v.) olen näinä viikkoina pitänyt yhteyttä päivittäin. Perhe on tullut tärkeäksi. Läheisten merkitys on kasvanut. Jokaisen tiedossa lienee jo tutun tuttu, joka on sairastunut vakavasti. Terveys ja henki eivät ole enää kenellekään itsestään selvä asia.

Pihatöihin olen ehtinyt entistä paremmin. Vuosia sammaloitunut nurmikko sai manuaalisen tehokäsittelyn ja kalkkia elpymiseen. Aurinko ja lämpö saavat hoitaa loput.