Korona pistää lenkille
Koronaviruksen pelossa olen aloittanut lenkkeilyn. Kunnon ja keuhkojen kohenemisen arvelen pelastavan henkeni. Painon pudotuksestakaan ei olisi haittaa. Ikääkin on kertynyt sen verran, että Venäjällä olisin sen vuoksi riskiryhmää (yli 65 v.).
Pystyn onneksi vielä juoksemaan. Vauhtini tosin on pudonnut puoleen nuoruusvuosista. Jos nyt kilometrivauhti on 7 min/km, parhaimmillaan se oli alle 4. Puolimaratoonin muistan juokseeni hieman alle 1,5 h Turun Ruissalossa. Se oli 40 vuotta ja 20 kiloa sitten.
Nykyinen hiihtovauhtini Vuokatti-hiihdossa on ollut puolet hitaampaa huippuihin verrattuna. Siinä missä kilpasarja hiihtää 50 km kahteen tuntiin, luistelen minä sitä neljä tuntia. Tällä logiikalla olin nuorena hölkkääjänä aika kova!
Tavoitteeni on kesäksi kasvattaa kuntoa niin, että selviydyn ”riatloonin” pikamatkoista. Kilpapyörä on tallissa, uimataito tallella ja juoksukunto elpymässä. Ulos lenkille vuoroin pyörällä ja juosten; vesien lämmittyä uimaan. Koska tänä kesänä tuskin järjestetään kisoja, voin asettaa tavoitteeni kilpaurheilijoiden tavoin kesään 2021. Siihen on vielä aikaa - onneksi Koronan!
Koronan ansiosta on ollut aikaa seurata kotikaupungissa käytävää somekeskustelua. Sen teemoihin aion puuttua blogeissani (Jarpan jorinat), mutta lenkkeilyyn liittyen nostan esiin yhden teeman. Koirankakkakeskusteluun voin yhtyä paheksuen: on se ihan p...keleestä, että niitä paskoja ei korjata kulkureittien reunoilta. Nyt reunoilla juostaan, koska hiekkaväylät ovat märkiä. Koronastressin purkamiseksi tarvitaan puhtaita väyliä.
Muistakaa pestä kädet, olkaa kotona, välttäkää lähikontaktia - ja korjatkaa ne koiranne paskat!
Kommentit
Lähetä kommentti