Aina kannattaa tehdä, jos vaan toimeksi saa

Lapsena kuuntelin isoisäni vierellä miesten juttuja. Vävypojat, joista toinen oli isäni, kyselivät neuvoja jos johonkin pulmaan. Kannattaako tehdä sitä tai tätä? Mieleeni on jäänyt papan varsinais-suomalainen vakiovastaus: ”Kyl ain kannata tehr, jos vaan toimeks saa”.


Pappani oli jo tuolloin eläkkeellä eikä enää innokas uusiin projekteihin. Ei vaan saanut aikaiseksi, ei tullut ryhtyneeksi, on vaikea aloittaa jne. Tuttua itselleni, ehkä sinullekin. Uskon puute, epäonnistumisen pelko, ylikriittisyys, energian vähyys; mikä lie syynä.

Monelta melkein maisterilta on jäänyt gradu kesken tai sitä ei ole edes aloitettu. Sijaistoimia löytyy helposti. Ei voi aloitta ennen kuin Hesari on luettu kannesta kanteen tai kämppä on siivottu kylppärin viimeistä nurkka myöten. Siinä menee helposti päivä, ja ilta sitten meneekin sohvaperunana telkkarin ääressä. Ei ihme, jos opinnot eivät edisty. Mitään ei synny, jos ei koskaan aloita. Sanotaan myös, että muutos vaatii yhden askeleen alkaakseen, mutta satoja toistoja toteutuakseen.

Tapasin äskettäin vaimoni kollegakorutaiteilijan, joka osallistuu vuodesta toiseen Häät-lehden vuoden hääsormuskilpailuun. Hän tekee oman näköisiään koruja vaikka tietää, että kilpailu voitetaan todennäköisimmin isolla timanttisormuksella. Pitkäaikainen työ, sitoutuminen ja motivaatio palkittiin viime vuonnakin kärkijoukkoon sijoittumisella. Sisäinen motivaatio on tärkeämpää kuin voittaminen. Se helpottaa työhön ryhtymistä.